Master's Theses

Recent Submissions

  • Piela, Emma (Helsingin yliopisto, 2022)
    Organized sports for children provide important health benefits continuing also later in life and are highly segregated based on gender. Having opportunities of organized physical activities within reasonable travel times has been shown to have an effect in participation of sports. In this thesis few of the most popular sports for each gender; dance, horse riding, floorball and football were chosen and the service level of the facilities providing organized sport activities in the age group of 7- to 12-year-olds were analysed in the Helsinki Metropolitan Area. Special interest lied in how equally these services can be reached with different travel modes in reasonable travel times also in relation to spatial socioeconomic differences. As the research on the topic has been inconsistent and sparse, this thesis contributes to the research field with comprehensive outlook on equality considerations and a seldomly used perspective of children’s sports facility accessibility focused on provided services. The methods used included identifying locations used by children in the chosen sports, analysing travel times to these locations with the Helsinki Region Travel Time Matrix and comparing the resulting spatial accessibility conditions to a sum index of disadvantage calculated from a population grid database. This comparison was done through a Student’s t-test and testing of local bivariate relationships. Generally, the results indicated quite similar spatial patterns and good spatial accessibility conditions in floorball, football and dance when it comes to travel times to closest facilities. The horse riding facilities were located in more remote areas and were significantly fewer which resulted in longer travel times. Overall, most children reached their closest floorball, football or dance facilities within 15 minutes of biking, public transport or car travel times. Biking travel times were found to be shorter than public transportation travel times while private car provided the shortest travel times. The t-test revealed many statistically significant relationships indicating difference in travel times in the most and least disadvantaged quintile areas of the sum index of disadvantage. In these results, travel times especially in football were found to be shorter in more disadvantaged areas. This was the direction of the findings also in floorball and dance. Horse riding travel times were longer in most disadvantaged areas. The bivariate relationship tools revealed variation in the local relationships between the travel times and the sum index. In conclusion, due to travel times being of reasonable length considerable inequalities in the spatial accessibility conditions were not found, although horse riding facilities indicated some inequalities.
  • Karinen, Sini (Helsingin yliopisto, 2022)
    Imusuonet ovat pääasiallinen väylä etäpesäkkeiden muodostumiselle karsinoomissa, esimerkiksi suun levyepiteelikarsinoomassa. Terveessä tilanteessa imusuonisto ylläpitää homeostaasia ja on tärkeässä roolissa immuniteetissa. Lisäksi imusuonistolla tiedetään olevan vaikutus syövän kehittymisen ja etäpesäkkeiden, eli metastaasien muodostumisessa. Metastaasien muodostuminen on merkityksellistä, koska noin 90 % kaikista syöpäkuolemista johtuu metastaaseista. Imusuonien uudismuodostumista, lymfangiogeneesiä, tapahtuu aikuisella terveessä tilanteessa vain harvoin, esimerkiksi kudostrauman parantumisessa. Syövässä lymphangiogeneesi on avainasemassa taudin kehittymisessä ja metastaasien muodostumisessa. ”Lymphatic vessel endothelial hyaluronan receptor 1” (LYVE-1) on hyaluronireseptori, joka esiintyy lymfaattisessa endoteelissä. LYVE-1 on laajasti käytössä oleva markkeri lyfaattisille endoteelisoluille, jonka tiedetään toimivan immuunisolujen ja syöpäsolujen migraatiossa. Useat tutkimukset ovat käsitelleet LYVE-1 roolia syövässä, mutta yhteen vetävää ja laaja-alaista katsausta LYVE-1 hyödystä ennustetekijänä eri syöpätaudeissa ei ollut työmme julkaisuhetkeen mennessä tehty. Kirjallisuuden aukon kattamiseksi suoritimme systemaattisen katsauksen. Käytimme Ovid Medline, Pubmed, Scopus, Cochrane Library ja Web of Science tietokantoja systemaattiseen hakuun. Haku palautti yhteensä 571 julkaisua, joista sisällytimme 18 julkaisua systemaattiseen katsaukseen. Sisällytetyissä julkaisuissa oli yhteensä 2352 syöpädiagnoosin saanutta potilasta. Kollektiivisesti 11 julkaisua raportoi tilastollisesti merkitsevän assosiaation LYVE-1 ekspression ja huonon ennusteen välillä, kun tarkisteltiin vähintään yhtä elossaolo-lopputulostapahtumaa. Tulokset osoittavat, että LYVE-1 käyttö ennustetekijänä voi olla hyödyllistä. Systemaattisen katsauksen myötä paljastui tarve yhtenäistää tulevien tutkimusten menetelmiä vertailukelpoisiksi ja tarkastella LYVE-1 vasta-aineväriäyksen spesifisyyttä.
  • Sipilä, Panu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän työn tarkoituksena oli tuottaa kattava kansainvälinen kirjallisuuskatsaus hampaattomien potilaiden ortognaattisesta ja preproteettisesta kirurgiasta. Pyrimme keräämään tietoa hoidon suunnittelusta, hoidon toteutuksesta, sekä hoidon lopputuloksista eri menetelmin toteutettuina. Selvitimme myös 3D-teknologian avustuksella toteutetun kirurgisen suunnittelun mahdollisuuksia hampaattomien leukojen osteotomialeikkauksissa. Lisäksi suoritimme kyselytutkimuksen Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden suu- ja leukakirurgian potilasmateriaalista hampaattomien potilaiden skeletaalisten virheiden kirurgisesta korjaamisesta. Tavoitteena oli kartoittaa, kuinka paljon Suomessa on toteutettu täysin hampaattomien leukojen ortognaattista kirurgiaa, millä indikaatioilla ja tekniikoilla. Tutkimusaineiston hakuun käytettiin lääketieteen ja hammaslääketieteen tietokantoja, mm. Pubmed, joiden avulla hankittiin tietoa hampaattomille potilaille suoritettavista leukojen alueen ortognaattis-kirurgisista toimenpiteistä proteettisen hoidon yhteydessä. Hoidon suunnittelussa kriittisessä osassa on tarkka kefalometrinen analyysi purennan aseman ja luustollisen suhteen määrittämiseksi, sekä huolellinen leukamallien tai 3D-mallintamisen avulla toteutettu leikkaussuunnittelu. Nykyään eniten käytetty menetelmä on valmistaa hampaattomalle potilaalle implanttikantoiset proteesit jo ennen ortognaattista leikkaustoimenpidettä, jolloin potilasta voidaan käsitellä leikkauksen aikana kuten hampaallista potilasta. Tämä menetelmä on parantanut leikkaustuloksen ennustettavuutta ja tarkkuutta. Kyselytutkimuksessa selvisi, että Suomessa suoritetaan yhä ainakin jossakin määrin ortognaattista kirurgiaa hampaattomille potilaille. Alhaiseksi jääneen vastausprosentin vuoksi alueellisten erojen ja tarkempien toimenpidemäärien raportoiminen ei ollut mahdollista. Leikkaustekniikoiden kehittymisen myötä pystytään saamaan funktionaalisesti sekä esteettisesti ennakoitava ja potilasta miellyttävä lopputulos, hoidon riskit huomioiden. 3D-teknologian kehittyminen tarjoaa hyvin tarkan ja ennustettavan menetelmän leikkauksien toteuttamiselle.
  • Kääriä, Samuli (Helsingin yliopisto, 2022)
    Potilastietoa on tallennettu vuosisatojen ajan potilaiden hoidon parantamiseksi. Pitkään tätä potilastietoa tallennettiin vain paperisessa muodossa, mutta maailmanlaajuisen tietoteknologisen kehityksen myötä potilastietoa on pystytty tallentamaan myös sähköisesti. Potilastyön tueksi onkin nykyään kehitetty lukuisia sähköisiä potilastietojärjestelmiä, joiden tietoa on pyritty hyödyntämään niin potilaiden hoidossa kuin terveydenhuoltojärjestelmien kehittämisessä. Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä on vuosikymmenten saatossa muotoutunut moniulotteiseksi järjestelmäksi, jonka perimmäisenä tarkoituksena on taata terveydenhuollon palvelut kaikille kansalaisille. Järjestelmää ohjaavatkin valtion tasolta lukuisat lait ja säädökset. Lisäksi terveydenhuollon toimijoita, kuten lääkäreitä, ohjaavat omat eettiset periaatteet. Suomessa terveyspalveluiden järjestämisvastuu on toistaiseksi ollut kunnilla, mutta uuden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä vuodesta 2023 eteenpäin järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Terveyspalveluiden tuottajina voivat sen sijaan toimia niin julkiset tuottajat kuin yksityiset ja kolmannen sektorin tuottajat. Suomen järjestelmän erityispiirteenä on lisäksi työterveyshuolto, jota ohjaa omat lait ja jonka tuottajina on poikkeuksellisen paljon yksityisiä tuottajia. Moniulotteisen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta ja laatua on ollut kuitenkin haastava mitata. Mittaamisessa on pyritty hyödyntämään sähköisten potilastietojärjestelmien tietoa, mutta mittaamisessa on keskitytty itse järjestelmän rakenteiden ja toiminnan mittaamiseen. Terveydenhuollon tuottama tulos on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Tuloksellisuuttakin on lähinnä mitattu järjestelmän tasolla, esimerkiksi mittaamalla hoidon tuottamien elinvuosien lisääntymistä. Viimeaikaisessa terveydenhuollon kehityksessä on noussut esille arvoperusteinen terveydenhuollon johtaminen. Tässä mallissa terveydenhuollon vaikuttavuus ajatellaan yksilöiden kokonaisvaltaisen terveydentilan paranemisena, ja vaikuttavuuden mittaamisessa otetaan huomioon potilaan sairauksien kliininen paraneminen, hoidon potilaalle aiheuttama rasitus sekä potilaan kokema terveyden ja toimintakyvyn lisääntyminen. Tässä tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella terveydenhuollon toiminnan mittaamisen haasteita sekä sähköisten potilastietojärjestelmien roolia nykyaikaisessa arvoperusteisen terveydenhuollon johtamisessa.
  • Lahtinen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2022)
    The early life gut microbiota plays a major role in establishing neonatal immunity and child’s long-term health. However, relatively little is still known about the role of individual bacteria as most studies so far have focused on characterizing the diversity and the individual and temporal variations of the infant gut microbiome. The genus Bacteroides is of particular interest since its abundance is remarkably decreased in infants born via C-section, and relatively little is known about the genomic and phenotypic characteristics of early Bacteroides colonizers despite their anticipated role in the increased morbidity following C-section birth. This thesis aims to contribute to the isolation and characterization of Bacteroides strains from infant and mother stool samples from the Health and Early Life Microbiota (HELMi) cohort study using culture-based and metagenomic approaches. Gram-negative bacteria were isolated from stool samples of 9-week-old infants and identified by Sanger sequencing. In total, seven isolates identified as unique species of Bacteroides, isolated from infant samples or previously from mother samples in late pregnancy, were then characterized for their potential to activate innate immunity in vitro by using HEK-Blue™ hTLR2-hTLR6 reporter cells either as live cells or filtered culture media. Whole genome shotgun sequenced stool metagenomes obtained from 88 infants during the first year of life were leveraged as well. A computational pipeline able to scale to the large size of the dataset was developed to obtain metagenome assembled genomes (MAGs) from the metagenomes. MAGs obtained from Bacteroides species were further taxonomically and functionally annotated. Among the seven Bacteroides spp. isolated from HELMi mother and infant samples, the majority were able to activate the TLR2/6 receptor in vitro. The isolates varied in their potential to activate the receptor via their cell surface molecules and substances they excreted to the culture media. In addition, over 2500 MAGs could be retrieved from the infant metagenomes, of which 18 belonged to Bacteroides spp. Based on predicted open reading frames, majority of the identified proteins of these MAGs were involved in housekeeping functions. Most of predicted proteins involved in cellular metabolism were, however, related to carbohydrate metabolism, amino acid metabolism, and glycan metabolism, stressing the role of Bacteroides spp. in the gut as important and versatile carbohydrate consumers. The results indicate that the Bacteroides spp. colonizing infant gut have an immunologically and metabolically active role. Further work is needed to characterize the molecules responsible for the TLR2/6 activation as well as the nature of the downstream immune responses elicited by the isolated Bacteroides spp.
  • Pirkkalainen, Juha-Matti (Helsingin yliopisto, 2022)
    Glioblastooma on aivojen tukisolujen astrosyyttien korkeimman pahanlaatuisuusasteen kasvain. Glioblastooman ilmaantuvuus on suurin vanhemmissa ikäryhmissä ja näissä ikäryhmissä myös taudin ennuste on huonoin. Toisaalta yli 65-vuotiaat usein suljetaan pois lääketutkimuksista ja on yhä epävarmaa, mikä olisi paras tapa hoitaa heitä. Suomalaisessa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosin jälkeen oli vain 4,5 kuukautta vuosina 2007–2013. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää elinajanodote HUS:in syöpäklinikan hoitoalueella. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki diagnoosihetkellä yli 65-vuotiaat, joiden glioblastooma oli diagnosoitu vuosina 2014–2018 joko kudosnäytteestä tai kuvantamalla. Potilaiden toimintakykyluokitus ennen mahdollista sädehoitoa selvitettiin takautuvasti sädehoitoon erikoistuneen syöpälääkärin tekemistä potilasmerkinnöistä. Kaplan-Meierin menetelmää ja Coxin suhteellisten riskien mallia käytettiin tulosten tilastolliseen analyysiin. Yhteensä 198 potilaan tiedot kerättiin mukaan tutkimukseen. 116 potilasta sai kemosädehoitoa, 59 potilasta ainoastaan sädehoitoa, kolme potilasta ainoastaan lääkkeellistä syöpähoitoa ja 27 potilasta ei saanut mitään syöpähoitoja. 65–70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosista oli 9,95 kk, 70–75-vuotiaiden 10,12 kk ja yli 75-vuotialla 5,54 kk. Vahvin korrelaatio elinikään oli hyvällä toimintakykyluokituksella ja toisaalta potilaan ikä ei itsenäisti korreloinut eliniän kanssa. Toimintakyvyn lisäksi tuumorin metyloitunut MGMT ja kasvaimen poistoleikkaus korreloivat pidemmän eliniän kanssa. Johtopäätöksenä potilaan toimintakyvyn pitäisi vahvasti ohjata syöpähoitojen valintaa eikä ikä pelkästään saisi johtaa syöpähoitojen rajaamiseen iäkkäiden glioblastooman hoidossa.
  • Kavander, Lotta (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tavoitteet: Kun terveyspalvelujen tarjonta ei vastaa kysyntää ja tarvetta, seuraa vaikeuksia hoitoon pääsyssä. Suomessa perusterveydenhuollon hoitoon pääsystä säädetään terveydenhuoltolaissa, jossa hoitoon pääsylle on asetettu tietyt määräajat (hoitotakuu). Perusterveydenhuollon lääkinnälliseen kuntoutukseen ja siten puheterapiaan tulisi päästä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää hoitoon pääsyä perusterveydenhuollon puheterapiassa. Tarkemmin tarkoituksena oli selvittää puheterapeuttien väestövastuuta (yhden perusterveydenhuollon puheterapeutin vastuulla oleva väestömäärä), hoitotakuun mittaamista ja toteutumista, odotusaikoja sekä priorisointia. Puheterapian hoitotakuuta, odotusaikoja ja priorisointia ei ole Suomessa tiettävästi aiemmin tutkittu. Menetelmät: Pro gradu -tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksena kunnissa työskenteleville puheterapeuteille ja muille ammattilaisille, jotka parhaiten tunsivat alueen puheterapiatilanteen. Tutkimuksen perusjoukkona oli Manner-Suomen 133 kuntaa ja yhteistoiminta-aluetta, joista pyrittiin saamaan maantieteellisesti mahdollisimman edustava otos. Otos muodostui 47 alueesta, joihin kysely lähetettiin. E-lomakkeelle tehty kyselylomake koostui 52 osiosta sisältäen sekä suljettuja että avoimia osioita. Aineiston tilastollinen kuvaus ja analyysi suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Avoimiin osioihin tulleet vastaukset luokiteltiin sisällön mukaan. Tulokset ja johtopäätökset: Vastauksia saatiin 34 alueelta, ja vastaajia oli yhteensä 40. Tulosten mukaan alueiden väestövastuiden keskiarvo oli 13 232 (md 10 712, kh 9 030, min.–maks. 6 801–49 701). Hoitotakuun osalta hoitotakuun mittaamisessa havaittiin vaihtelua niin alueiden sisällä kuin alueiden välillä. Yleisimmin terveydenhuoltolaissa mainittu hoidon tarpeen arviointi katsottiin tehdyksi, kun puheterapeutti oli käsitellyt asiakkaan lähetetietoja tai yhteydenottoa (43 %). Laissa mainitun hoidon taas katsottiin yleisimmin alkaneen, kun puheterapeutti oli tavannut asiakkaan ja aloittanut arvioinnin tekemisen (76 %). Hoitotakuun arvioitiin toteutuneen aina 20 %:ssa alueita, 44 %:ssa useimmiten, 12 %:ssa noin puolessa tapauksista ja harvoin 24 %:ssa alueita. Arvioiduissa keskimääräisissä odotusajoissa ensikäynnille oli alueittain vaihtelua alle kuukaudesta yli puoleen vuoteen. Merkittävää vaihtelua oli myös arvioiduissa keskimääräisissä odotusajoissa puheterapeutin ensikäynneistä kuntoutuksen alkamiseen, ja yli kolmen kuukauden odotusaika ensikäynneistä kuntoutukseen oli 38 %:ssa alueita. Priorisointia koskevissa tuloksissa tuli ilmi eritoten kouluikäisten jääminen alemman prioriteetin ryhmiin. Heidän kerrottiin usealla alueella saaneen puheterapiaa vain poikkeustapauksissa. Lisäksi tuloksissa tuli esille resurssien riittämättömyyden ilmeneminen lyhentyvinä kuntoutusjaksoina ja kuntoutustyöhön jäävän ajan vähenemisenä. Vastausten määrä eri tuloksissa vaihteli riippuen käytettävissä olevien vastausten määrästä kussakin tulososiossa. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulosten perusteella perusterveydenhuollon puheterapiaan pääsyssä on merkittävää vaihtelua ja siten alueellista eriarvoisuutta. Puheterapiaresurssit perusterveydenhuollossa näyttäytyvät tarpeeseen nähden riittämättöminä, ja hoitoon pääsy jää monella alueella toteutumatta lain edellyttämällä tavalla.
  • Bouhlal, Jonas Otto Vilhelm (Helsingin yliopisto, 2022)
    Despite of great advancements in the field of cancer therapy in the past decades, the 5-year survival of acute myeloid leukaemia (AML) patients remains low with high mortality especially in elderly patients, in whom the disease is most often observed. Poor prognosis often results from complex heterogenous molecular abnormalities defining the progress of the disease, while making it more difficult to treat due to intensive treatments only being feasible for younger patients. Our increased understanding of cancer immunology and the potential of immunotherapy has, however, led to promising therapeutic innovations, which give hope for discovering long-lasting and effective treatment options. Natural killer (NK) cell-based immunotherapies are amongst the emerging novel therapeutic approaches that aim to target malignant cells with less toxicity and improved applicability. Using high-throughput drug sensitivity and resistance testing combined with single cell RNA (scRNA) sequencing, this study focused on finding drug compounds that could synergise with NK cells to improve their effectiveness in killing leukemic cells. In this study, many drugs showed promising results in being able to potentiate NK cell cytotoxicity, with daporinad and pevonedistat showing the most notable differences when compared to controls. The potentiating effect of Janus kinase (JAK) inhibitors also suggested a method of increasing NK cell activity against leukemic cells through downregulation of major histocompatibility complex (MHC) class I molecules. In conclusion, findings shed light on the synergetic potential of drugs and NK cells, giving hope for clinically relevant findings following further validation and testing.
  • Hintikka, Miamaria (Helsingin yliopisto, 2022)
    Background and aims. Aphasia and apraxia are neurological disorders most commonly caused by stroke. Aphasia manifests as varying degrees of difficulties in linguistic functions and apraxia as varying degrees of difficulties in producing voluntary body movements, such as speech movements and head nodding and shaking. Aphasia and apraxia often occur simultaneously. A severe apraxic-aphasic disorders manifests as diffi-culties in linguistic functions and the production of speech and head gestures, which can make communicating very challenging. In this case, answering yes/no questions can be a significant means of communication. There is only limited longitudinal follow-up research on recovery from apraxic-aphasic disorder. The aim of this thesis is to examine how the ability to respond intelligibly and correctly to yes/no questions changes in participants with a severe apraxic-aphasic disorder during a three-year follow-up period, beginning on the onset of the disorder. In addition, the aim is to examine whether the means used to respond intelligibly and correctly to yes/no questions change during the follow-up period, and how the changes in the amount and means of giving intelligible and correct yes/no responses compare across participants. Methods. The study included seven adults with a severe apraxic-aphasic disorder resulting from left hemisphere stroke. Participants were examined on five separate occasions during the three-year follow-up, apart from one participant, who was examined on four occasions. The examination sessions typically occurred within the first three months after the onset of the disorder, then six months, one year, two years and finally three years after the onset of the disorder. During the sessions participants were instructed to respond “yes” or “no” to 50 yes/no questions, composed by Sanna Lemmetyinen. The research data consisted of participants' responses to the questions, raw data consisted of video recordings of the sessions. The data was analyzed both qualitatively and quantitatively. Qualitative analysis consisted of evaluating the clarity and correctness of the participants’ responses, and of examining the means used to respond. Quantitative analysis consisted of scoring the responses based on their clarity and correctness. Results and conclusions. Participants' ability to respond intelligibly and correctly to yes/no questions during the three-year follow-up period varied. One participant’s ability clearly improved after the initial three months following disorder acquisition. Four participants’ performance profile was ascending during the follow-up period, two participant’s performance profile was descending, and one participant’s performance was the same after three years as it was in the first examination session. Some changes occurred in the means used to respond intelligibly and correctly. The amount of speech responses clearly increased in two participants. Apart from one, all participants appeared to have some characteristic means of responding. Participants were able to produce intelligible and correct yes/no responses using and combining several different means of responding.
  • Hulmi, Juha; Penna, Fabio; Pöllänen, Noora; Nissinen, Tuuli; Hentilä, Jaakko; Euro, Liliya; Lautaoja, Juulia; Ballarò, Riccardo; Soliymani, Rabah; Baumann, Marc; Ritvos, Olli; Pirinen, Eija; Lalowski, Maciej (Helsingin yliopisto, 2022)
    Syöpäkakeksia on patofysiologialtaan vielä suurelta osin tuntematon, monitekijäinen aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa paino ja lihaskudoksen määrä laskevat. Kakeksia vaikuttaa suuren osaan syöpäpotilaista lisäten heidän kuolleisuuttaan ja heikentäen elämänlaatua. Eläinmalleilla lihaskadon estäminen kokeellisella hoidolla, aktiviinireseptorin salpauksella, on parantanut selviytymistä ja vähentänyt lihasmassan katoa, vaikka syöpä itsessään ei ole parantunut. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää tämän hoidon vaikutusmekanismi, sillä se on tällä hetkellä vielä epäselvää. Tutkimuksessa hiirille injektoitiin suolistosyöpäsoluja (C26) selän rasvakudokseen, mikä aiheuttaa pahanlaatuisen kasvaimen muodostumisen ja nopean lihaskadon. Hiirille annettiin kokeellista hoitoa yhdisteellä, joka estää lihasmassan kasvua rajoittavien proteiinien, aktiviinien ja myostatiinien, kiinnittymistä niiden solureseptoreihin. Havaitsimme laajoissa proteiinianalyyseissa akuutin faasin reaktion, erityisesti Serpina3n-proteiinin, lisääntymisen ja lihaksen mitokondrioiden energiaa tuottavan oksidatiivisen fosforylaation (OXPHOS) komponenttien määrän vähentyneen syöpäryhmässä. Niinpä analysoimme tarkemmin mitokondrioiden aktiivisuutta histokemiallisesti in situ ja määritimme mitokondrioiden energiantuotantoreaktioissa toimivan elintärkeän kofaktorin, nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+), pitoisuuksia lihaskudoksessa. Mitokondrioaktiivisuus in situ oli osittain heikentynyt syöpäryhmässä, jossa myös NAD+:n ja sen metaboliitin NADH:n määrät vähentyivät. Lisäksi havaitsimme voimakkaan laskun NAD+-biosynteesiin osallistuvan geenin, Nrk2:den ilmaantumisessa. Proteiineista Serpina3n määrä korreloi selkeimmin painonlaskuun, mutta se paljastui ennemmin hoitamattoman kakeksian kuin yleisen lihasmassan biomarkkeriksi. Serpina3n-määrä yhdistyi myös Nrk2:den ilmentymiseen, joka viittaisi yhteyteen lihaksen Nrk2-ekspressiossa ja tulehduksen säätelyssä akuutin faasin reaktion kautta. Aktiviinireseptorin salpauksella pystyimme korjaamaan NAD+-aineenvaihdunnan häiriötä ja lieventämään OXPHOS-muutoksia. Osoitimme tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, että syöpäkakeksian taustalla on NAD+-aineenvaihdunnan häiriö ja että aktiviinireseptorien salpauksella voidaan lihaskadon estämisen lisäksi parantaa NAD+-tasoja. Vielä ei tiedetä, vaikuttaako tämä kokeellinen hoito suoraan vai välillisesti NAD+-aineenvaihduntaan. Tulevaisuudessa olisi lisäksi tärkeä tutkia Nrk2:den roolia syöpäkakeksiassa ja selvittää, voidaanko NAD+-esiasteita käyttää syöpäkakeksian hoitona.
  • Tuompo, Sara (Helsingin yliopisto, 2022)
    Fibroottinen dysplasia on hyvänlaatuinen luuston harvinaissairaus. Taudinkuvassa alkionkehityksen aikainen mutaatio johtaa luun kehityshäiriöön ja luunsisäisten sidekudospesäkkeiden muodostumiseen. Fibroottinen dysplasia voi esiintyä yhdessä tai useammassa luussa, ja siitä tunnetaan myös syndromisia muotoja. Tauti on suurimmalla osalla potilaista aktiivinen lapsuudesta nuoruusikään, ja leesioiden kehitys pysähtyy useimmilla luuston kasvun päättyessä. Oirekuva on riippuvainen leesion sijainnista. Pään ja kaulan alueella oireina esiintyy muun muassa kasvojen ja kallon luiden deformaatioita, aistielinten häiriöitä sekä päänsärkyä, mutta leesio voi myös olla oireeton sattumalöydös. Hoitolinjan valinta tapahtuu potilas- ja tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoina on pesäkkeen operatiivinen poisto kokonaisuudessaan tai osittain, tai leesion kehitystä voi myös seurata. Taudin patofysiologian selkiytymisen myötä on potilaiden hoidossa viime vuosikymmeninä aloitettu suonensisäisesti annosteltavien syklisten bisfosfonaattien käyttö, ja uusia hoitomuotoja etsitään edelleen. Tässä katsauksessa käydään läpi pään ja kaulan alueen fibroottisesta dysplasiasta vuosina 2010-2021 julkaistua kirjallisuutta ja tarkastellaan tuoreinta saatavilla olevaa tutkimusnäyttöä taudinkuvan, histopatologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen suhteen. Tutkielma suoritetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, hyödyntäen PRISMA-protokollaa. Fibroottisen dysplasian diagnostiikka- ja hoitokäytännöissä on viimeisen vuosikymmenen aikana siirrytty konservatiivisempaan suuntaan, mutta taudin definitiivinen hoito on edelleen kirurginen. RANKL-inhibiittori denosumabi on uusi, potentiaalinen hoitomuoto. Suoneen annosteltavien bisfosfonaattien käytön suhteen lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan selvittämään potilaskohtaista soveltuvuutta. Taudin geneettisten ja histopatofysiologisten mekanismien edelleen valottuessa uusia hoitomuotoja etsitään ja kehitetään myös tulevaisuudessa.
  • Ervasti, Malin (Helsingin yliopisto, 2022)
    Lapsipotilailla distaalisen tibian murtumat ovat suhteellisen yleisiä. Yleensä nämä ovat hyväasentoisia ja parantuvat hyvin ilman leikkaushoitoa pelkällä kipsaamisella. Joissain tapauksissa murtuman asentoa joudutaan parantamaan reponoimalla ennen kipsausta tai leikkaamalla. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida erilaisia hoitomenetelmiä ja analysoida mahdollisia eroja hoitomenetelmien välillä, huomioiden murtuman luutumiseen kulunut aika, mahdolliset komplikaatiot ja epifyseaalisen kasvulevyn ennenaikainen sulkeutuminen. Tutkimuksessa analysoitiin retrospektiivisesti Helsingin Lastenklinikalla (LNS) vuosina 2010-2014 hoidetut alle 16-vuotiaat lapset, joilla todettiin distaalisen tibian kasvulevyyn kohdistunut murtuma. Potilaat poimittiin Lastenklinikan murtumarekisteristä diagnoosikoodin perusteella. Tutkimusaineisto koostui 210 potilaasta. Tässä tutkimuksessa pystyttiin toteamaan, että kajoavampi hoito (reponointi tai leikkaus) lisäsi kasvulukon kehittymisen riskiä. Luutuminen oli nopeinta pelkästään kipsauksella hoidetuilla potilailla. Luutumisen suhteen ei ollut merkittävästi eroa murtumissa, jotka hoidettiin reponoimalla ennen kipsausta tai leikkaamalla. Komplikaatioita esiintyi enemmän leikkausta vaatineissa murtumissa kuin pelkästään kipsaamalla hoidetuissa murtumissa. Kasvulukolle altistavien syiden selvittäminen vaati kuitenkin jatkossa lisää tutkimuksia.
  • Mäkinen, Jaakko Ilari (Helsingin yliopisto, 2022)
    Lihasvammat ovat urheilijoiden yleisimpiä vammoja sekä ammattiurheilijoilla että harrastajilla. Ammattijalkapalloilijoiden vammoista noin joka kolmas on lihasvamma, mistä 92 % sijoittuu alaraajan neljän suuren lihasryhmän alueelle. Useimmin vammautuu takareiden lihasryhmä, mistä johtuen suurin osa lihasvammaluokituksista ja kuntoutusprotokollista on kehitetty takareisivammojen hoitoon. Lihasvamman diagnoosi perustuu anamneesiin, lääkärin kliiniseen tutkimukseen ja mahdollisiin radiologisiin kuvantamistutkimuksiin. Kuvantamistutkimusten kehittyessä etenkin magneettitutkimus on noussut suureen osaan lihasvammojen diagnostiikassa ja nykyään laajimmassa käytössä olevat lihasvammojen luokitukset perustuvat pitkälti magneettitutkimuksen löydöksiin. Yleislääkärin kannalta tärkeimmät diagnostiset välineet ovat anamneesi ja status, joiden perusteella lääkäri voi luotettavasti aloittaa hoidon tai tarvittaessa lähettää potilaan tarkempia tutkimuksia varten erikoissairaanhoitoon. Tieteellinen näyttö lihasvammojen hoitomuotojen tehosta on puutteellista. Erilaiset hoitomenetelmät pohjautuvat havaintoihin solu- ja kudostason tutkimuksista ja asiantuntijamielipiteisiin. Kliinisiä vertailututkimuksia on vähän, mutta ne ovat antaneet alustavaa näyttöä eksentrisen harjoittelun tehosta lihasvamman hoidossa. 2010-luvulla on saatu lupaavaa näyttöä eksentrisen harjoittelun hyödyistä lihasvammojen preventiossa. Nordic hamstring niminen harjoite näyttää vähentävän merkittävästi takareisivammojen esiintyvyyttä kahden satunnaistetun vertailututkimuksen perusteella.
  • Limingoja, Leevi; Antila, Kari; Jormanainen, Vesa; Röntynen, Joel; Jägerroos, Vilma; Soinen, Leena; Nordlund, Hanna; Vepsäläinen, Kristian; Kaikkonen, Risto; Lallukka, Tea (Helsingin yliopisto, 2022)
    Abstract Background: To address the current COVID-19 and any future pandemic, we need a robust, real-time, and population-scale collection and analysis of data. Rapid and comprehensive knowledge on the trends in reported symptoms in populations provides an earlier window into the progression of the viral spread and helps to predict the needs and timing of professional healthcare. Objective: The objective of this study was to use a CE-marked medical online symptom checker service, ©Omaolo, and validate the data against the national demand for COVID- 19-related care to predict the pandemic progression in Finland. Methods: Our data comprised real-time ©Omaolo COVID-19 symptom checker responses (414,477 in total) and daily admission counts in nationwide inpatient and outpatient registers provided by the Finnish Institute for Health and Welfare (THL) from March 16th to June 15th, 2020 (the first wave of the pandemic in Finland). The symptom checker responses provide self-triage information input to a medically qualified algorithm that produces a personalised probability of having COVID-19, and provides graded recommendations for further actions. We trained linear regression and XGBoost models together with F-score and mutual information feature pre-selectors to predict the admissions once a week, one week in advance. Results: Our models reached a MAPE (mean absolute percentage error) between 24.2% and 36.4% in predicting the national daily patient admissions. The best result was achieved by combining both ©Omaolo and historical patient admission counts. Our best predictor was linear regression with mutual information as the feature pre-selector. Conclusions: Accurate short-term predictions of COVID-19 patient admissions can be made, and both the symptom check questionnaires and the daily admissions data contribute to the accuracy of the predictions. Thus, symptom checkers can be used to estimate the progression of the pandemic, which can be considered when predicting the healthcare burden in a future pandemic.
  • Kallionpää, Anne (Helsingin yliopisto, 2022)
    Gesture use plays an important role in children's early communication, because it provides children with a way of expressing themselves already before they are able to speak. Earlier studies have shown that gestures and gesture-word combinations may also play a role in predicting later language development. However, there is not much research evidence concerning the gesture use of very-low-birth-weight (VLBW) children yet. At the same time, many studies have shown that VLBW children face an increased risk of later difficulties in language development. Since gestures might provide insight into child's later language development already before the child is able to speak, gestures could make it possible to detect potential language difficulties early on. Therefore, it would be important to gain more information about the gesture development of VLBW children also. In this master's thesis, I aim to study the gesture use of VLBW children by comparing the gestures and gesture-word combinations of 18-month-old VLBW children to those of 18-month-old full term (FT) children. Another aim is to compare the gestures and gesture-word combinations of 18-month-old children to their expressive vocabularies and early grammatical skills at two years of age. The data of this thesis has been collected as part of a bigger study, The language development of very-low-birth-weight children, which is a sub study of the PIPARI study (Development and functioning of very-low-birth-weight infants from infancy to school age). The participants of this master's thesis study were 10 VLBW and 10 FT children. The participants' gestures were analysed from 10-minutes-long videotaped sessions by categorizing gestures into ritualized requests, deictic, iconic and conventional gestures as well as play schemes. In addition, gesture-word combinations were counted from the videotapes. Children's language skills at two years of age (the size of expressive vocabulary and the mean length of the three longest utterances, M3L value) were measured with the help of the Finnish version of the MacArthur-Bates Communicative Development Inventories. Mann-Whitney U-test and Spearman's correlation coefficient were used in the statistical analysis. There were no statistically significant differences in the gesture use or the amount of gesture-word combinations between 18-month-old VLBW and FT children. Neither VLBW nor FT children had statistically significant correlations between 18-month-old gestures and 2-year-old language skills. Instead, the gesture-word combinations of 18-month-old VLBW children did correlate statistically significantly and quite strongly with 2-year-old VLBW children's expressive vocabularies and M3L values. For FT children the correlation between gesture-word combinations and expressive vocabulary did not reach statistical significance, while the correlation between gesture-word combinations and M3L values was almost statistically significant considering the significance level of 5 %. That is to say, based on this study, it seems that for VLBW children especially gesture-word combinations may have an important role in providing information of later language skills.
  • Joutsen, Viivi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Kuormittavien elämäntapahtumien on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän masennukseen sairastumisen riskiä, mutta tutkimustietoa niiden vaikutuksesta masennuksen kulkuun on tarjolla vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuormittavien elämäntapahtumien vaikutusta nuorten depressioon sen päätetapahtumien ja oireiden kehityskulun osalta seuranta-aikana. Tutkittavilta kerättiin tietoa myös koetusta koulukiusaamisesta. Tutkittavat koottiin vuosina 1998-2001 nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon hakeutuneista nuorista ja heidän verrokeista. Tutkittavia potilaita oli 218 ja heistä 148 osallistui kahdeksan vuoden seurantaan, verrokkeja oli 200. Mielenterveyshäiriöitä ja kuormittavia elämäntapahtumia selvitettiin sekä strukturoiduilla että subjektiiviseen arvioon perustuvilla haastatteluilla ja kyselyillä. Kiusaamiskokemuksia kartoitettiin takautuvasti kahdeksan vuoden seurantahaastattelussa. Tutkittavia masennuksen päätetapahtumia olivat masennuksen uusiutuminen, masennuksen kesto yli 25% seuranta-ajasta ja oirekehitystä kuvaavat latentit profiilit. Kuormittavien elämänkokemusten kumulatiivinen määrä lisäsi riskiä sairastua mielialahäiriöön, mutta vaikutusta masennuksen kulkuun ei havaittu. Vanhempien ero, alkoholismi ja psykiatrinen hoito sekä tutkittavan pahoinpidellyksi tuleminen lisäsivät riskiä sairastua masennukseen ja lieviin mielialahäiriöihin. Kiusatuksi tuleminen ala-asteella lisäsi masennuksen uusiutumisen riskiä. Kiusaamiskokemukset ala- ja yläasteella lisäsivät riskiä masennuksen kestoon yli 25% seuranta-ajasta. Seksuaalinen hyväksikäyttö seuranta-aikana lisäsi riskiä masennuksen huonolle kehityskululle, jossa toipuminen edistyy aluksi hyvin, mutta oireet vaikeutuvat vuoden seurannan jälkeen. Yksityiskohtaisempi kuormittavien elämänkokemusten vaikutusten tunteminen parantaa mahdollisuutta yksilöllisemmän hoidon suunnitteluun potilaille. Informaatiota voidaan käyttää depression uusiutumisen ja huonon kehityskulun riskissä olevien nuorten tunnistamiseen. Etenkin kiusattujen ja seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden potilaiden tunnistaminen on tärkeää huomioiden niiden mahdollinen yksilötason vaikutus masennuksen kulkuun.
  • Eskola, Sofia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Akuutti appendisiitti on yksi tavallisimmista akuutin vatsakivun aiheuttajista päivystyksessä, mutta appendisiittiin liittyy vielä epäselvyyksiä, joita tutkimalla potilaiden hoitoa voidaan parantaa. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä Jorvin ja Meilahden sairaaloista kerätyn aineiston pohjalta akuutin appendisiitin epidemiologiseen tilanteeseen HYKS-alueella vuonna 2021. Tutkielman aineisto kerättiin osaksi European Society of Trauma and Emegency Surgeryn toteuttamaa kansainvälistä SnapAppy2020 tutkimusta. Aineisto käsittää kaikki potilaat (N= 374), joita hoidettiin appendisiitin takia Meilahden tai Jorvin sairaalassa 1.3.-31.5.2021. Tutkimuksen merkittävimmät havainnot liittyivät iän epidemiologiseen merkitykseen. Appendisitiin havaittiin painottuvan erityisesti alle 40-vuotiaisiin potilaisiin. Toisaalta taudin komplisoitunutta muotoa esiintyi suhteellisesti enemmän potilaan iän kasvaessa. Myös C-reaktiivisessa proteiinissa (CRP) havaittiin eroja, sillä se näyttää olevan vanhemmilla potilailla suurempi. Lisäksi naisilla CRP:n keskiarvo oli tässä tutkimuksia miehiä korkeampi, mikä ei kuitenkaan selity runsaammalla komplisoitumisella. Diagnostiikan suhteen havaittiin, että preoperatiivisesti tehtävä arvio komplisoitumisesta on epätarkin vanhemmilla potilailla, koska heidän kohdallansa komplisoitumattomalta vaikuttava appendisiitti on noin viidesosassa tapauksia komplisoitunut. Epidemiologisten kysymysten huomioiminen päivystyksessä voi auttaa appendisiitin diagnostiikassa ja potilaan nopeammassa hoitoon pääsyssä.
  • Ahola, Hilla (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tausta: Menopaussin jälkeen merkittävin estrogeenia erittävä elin on rasvakudos. Lisääntyneen kehon rasvamäärän ja menopaussin jälkeisen rasvakudoksen estrogeenimetabolian ajatellaan liittyvän rintasyöpäriskiin. Vaihdevuosien hormonihoidon, erityisesti estrogeeni-progestiinihoidon, on myös osoitettu lisäävän rintasyöpäriskiä. Hormonihoidossa käytetyt progestiinit eroavat rintasyöpäriskin suhteen. Menetelmät: Vaihdevuodet ohittaneilta hormonihoitoa käyttämättömiltä naisilta kerättiin gynekologisen leikkauksen yhteydessä ihonalais- ja sisäelinrasvakudosta. Kudoksesta eristettiin rasvasolut, ja erilaistamisen jälkeen soluja inkuboitiin tavallisimpien vaihdevuosien hormonihoidossa käytettävien keltarauhashormonivalmisteiden (progestiinien) kanssa, yksin tai yhdessä estradiolin (E2) kanssa. 17β -hydroksisteroididehydrogenaasientsyymi (HSD) muuttaa estronia (E1) estradioliksi, ja tätä aktiivisuutta mitattiin nestekromatografia-tandem-massaspektrometrialla (LC-MS/MS). RT-PCR:n avulla määritettiin estrogeeniaineenvaihdunnassa keskeisten geenien (CYP19A1, ER-alfa, ER-beta, HSD17B tyypit 1, 7, 12, STS) geeniekspressiot. Tulokset: 17β -HSD -entsyymin aktiivisuus lisääntyi merkittävästi rasvasolujen erilaistuessa preadiposyyteistä adiposyyteiksi. Inkubaatio NETA+E2 -yhdistelmällä 24h ajan vähensi 17β -HSD -entsyymin aktiivisuutta merkittävästi verrattuna kontrolliryhmään sekä inkubaatioon pelkällä E2:lla. Aromataasin geeniekspressio oli korkeampi NETA+ E2-inkubaation jälkeen verrattuna kontrolliryhmään. Pohdinta: Hormonihoidossa käytettävät steroidihormonit muuttavat rasvasolujen estrogeenimetaboliaa. Rasvasolujen entsyymitoiminta vaihtelee eri kudosten välillä.
  • Räty, Iiris (Helsingin yliopisto, 2021)
    Breast cancer is now globally the most frequent cancer and leading cause of women’s death. Two thirds of breast cancers express the luminal estrogen receptor-positive (ERα + ) phe- notype that is initially responsive to antihormonal therapies, but drug resistance emerges. A major barrier to the understanding of the ERα-pathway biology and therapeutic discoveries is the restricted repertoire of luminal ERα + breast cancer models. The ERα + phenotype is not stable in cultured cells for reasons not fully understood. We examine 400 patient-derived breast epithelial and breast cancer explant cultures (PDECs) grown in various three- dimensional matrix scaffolds, finding that ERα is primarily regulated by the matrix stiffness. Matrix stiffness upregulates the ERα signaling via stress-mediated p38 activation and H3K27me3-mediated epigenetic regulation. The finding that the matrix stiffness is a central cue to the ERα phenotype reveals a mechanobiological component in breast tissue hormonal signaling and enables the development of novel therapeutic interventions.
  • Häkkinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2022)
    Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.

View more